Katolinen piispa Raimo Goyarrola väitteli lääketieteen tohtoriksi

Juho Sankamo

Raimo Goyarrola kiinnostui palliatiivisesta hoidosta oltuaan sairaiden ja kuolevien ihmisten kanssa. Raimo Goyarrola kertoo, että hänen äitinsä sairastuminen syöpään vaikutti myös häneen paljon. Sairauden loppuvaiheessa Raimo vietti äitinsä kanssa aikaa joka päivä. Silloin hän alkoi pohtia palliatiivisen hoidon merkitystä laajemminkin.

Nämä kokemukset herättivät Raimo Goyarrolassa ajatuksen: mitä minä voin tehdä? Hän päätti alkaa kehittää palliatiivista hoitoa Suomessa. Näin alkoi tutkimustyö, joka johti väitöskirjan kirjoittamiseen: Spirituality in palliative care in Finland. Development of questionnaires to assess spiritual care (Spirituaaliteetti palliatiivisessa hoidossa Suomessa. Kyselylomakkeiden kehittäminen henkisen/hengellisen hoidon arvioimiseksi).

Palliatiivinen hoito Suomessa vaatii koulutusta

Piispa Raimo kertoo, että Suomessa palliatiivinen hoito kehittyy ja paranee. Meillä on jo kansallinen suunnitelma palliatiiviseen hoitoon. Raimo Goyarrola toteaa, että palliatiivista hoitoa annetaan kolmella tasolla. On yleinen saattohoito, joka koskee kaikkia lääkäreitä ja hoitajia. Sitten on palliatiivisen hoidon yksiköt, joissa on erikoistuneet lääkärit ja hoitajat. Tämän lisäksi on myös erityiset palliatiivisen hoidon keskukset, hospiisit. Näitä ei Suomessa juuri ole, mutta keski-Euroopassa näitä hospiiseja on enemmän.

Raimo Goyarrola korostaa, että Suomessa tarvitaan erityisen paljon lääkäreiden ja hoitajien koulutusta kuolevien ihmisten tarpeiden huomioimiseen ja hoitoon. Palliatiivisessa hoidossa ei ole tarkoitus parantaa ihmistä, vaan tarjota hänelle hyvää elämänlaatua elämän loppuun asti. 

Usein palliatiivinen hoito on jopa edullisempaa kuin tavallinen sairaalahoito. Raimo Goyarrola kertoo ihmisestä, jolla oli elinaikaa enää pari viikkoa. Hän toivoi saavansa viettää aikaa mökillään. Tämä suotiin hänelle, ja siellä hänen masennuksensa ja ahdistuksensa hälveni, ja hän sai kuolla rauhallisin mielin.

Mittareita palliatiivisen hoidon tueksi

Väitöskirjatutkimuksessaan Raimo Goyarrola kehitti kyselylomakkeita lääkäreille, hoitajille ja kuoleville, palliatiivisen hoidon potilaille. Kyselylomakkeiden avulla saadaan selville, onko potilaille hengellisiä ja henkisiä tarpeita. Raimo Goyarrola painottaa, että kaikkiin kuolevan ihmisen kärsimyksiin ei tehoa kipulääkkeet ja morfiini. Hoidon tulee olla holistista, koska ihminen on kokonaisuus, jossa on fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen puoli. Hengellinen hoito koskee lähtökohtaisesti kaikkia ihmisiä, ei vain kirkon jäseniä tai niin sanotusti uskovia.

Raimo Goyarrola toteaa, että kuolevalla ihmisellä voi olla suuria eksistentiaalisia kysymyksiä, kuten: “Miksi juuri minulle käy näin?” tai “Miksi minä joudun kärsimään?” Moni ihminen kärsii myös syyllisyydestä. Jos esimerkiksi potilaalla on huonot välit lapsiinsa, paras hoitokeino voi olla sovinto lasten kanssa. Tutkimustyössään kehittämillään kyselylomakkeilla Raimo Goyarrola auttaa paikantamaan, missä on esimerkiksi ahdistuksen tai pelon perimmäinen syy.

Näillä kyselylomakkeilla selvitetään myös lääkäreiden ja hoitajien asenteita palliatiivista hoitoa ja hengellisyyttä kohtaan. On tärkeää, että lääkärit ja hoitajat osaavat tunnistaa potilaiden hengelliset tarpeet. Potilaalle on usein hyvin tärkeää ja helpottavaa kokea, että hän on rakastettu, ja että häntä ei ole hylätty. Hän ei ole taakka, vaan hän on tärkeä, ainutlaatuinen ja rakastettu ihminen. Piispa Raimo Goyarrola toteaa, että inhimillisyys ja arvokkuus ovat potilaille tärkeitä asioita. Potilas saa kokea ja tietää, että myös saattohoidon viimeisissä vaiheissa, “olen edelleen ihminen.”

Raimo Goyarrola korostaa, että palliatiivisen hoidon hengellisen puolen huomioiminen on tärkeää juuri lääkäreille ja hoitajille, koska he ovat potilaiden kanssa viimeisillä hetkillä. Millaisen kuoleman ihmiset toivovat? Raimo Goyarrola vastaa, että viimeinen toivo riippuu hyvin paljon ihmisestä, mutta useimmiten ihmiset toivovat, että he saavat kuolla rauhassa sekä ilman kipua ja kärsimystä. Tällaisena koetaan rauhallinen ja hyvä kuolema. Joillekin ihmisille on tärkeää, että perhe on mukana viimeisillä hetkillä. Rauhan lisäksi myös toivo armollisen Jumalan kohtaamisesta on monille tärkeä.

Lääkärin ja papin lempihommaa

Piispana Raimo Goyarrola kertoo, että eukaristian vietto on hänen “lempihommaansa”, mutta heti tämän jälkeen tulee sairaiden luona vierailut. Hän kertoo oppineensa sairaiden luona paljon. Hän muistuttaa, että Jeesus oli lääkäri. Hän auttoi ihmisiä hyvin holistisesti, kokonaisvaltaisesti. Sairauden edessä asioiden tärkeysjärjestys usein muuttuu. Huomaamme, mikä on todella tärkeää. Piispa Raimo tiivistää, että paras lääke ihmiselle on armo.

Tutkimustyö on auttanut Raimo Goyarrolaa myös pastoraalisessa työssä. Hän on oppinut tuntemaan todella monenlaisia ihmisiä, lukenut valtavasti artikkeleita ja tutkimuksia. Samalla lääketieteellisen tutkimuksen myötä hän ymmärtää ihmisen tilan kokonaisvaltaisesti. Meillä on myös keho, joka tarvitsee mm. unta, D-vitamiinia, ruokaa ja liikuntaa. “Myös kroppa on tärkeä”, piispa Raimo muistuttaa.

Palliatiiviselle hoidolle on tarvetta ikääntyvässä Suomessa

Suomessa on tällä hetkellä 1,3 miljoonaa yli 65-vuotiasta. Nuoria, alle 18-vuotiaita, on 990 000 henkilöä. Sitran laskelmien mukaan Suomessa on 20 vuoden kuluttua yli puolet enemmän yli 80-vuotiaita kuin nyt. Nämä todella merkittävät demografiset muutokset osoittavat, että palliatiiviselle hoidolle on kova tarve.