Paavi vihki uusia pappeja ja kannusti heitä olemaan elämän kanavia

Juho Sankamo

Yltäkylläinen elämä on yhteyttä Poikaan ja muihin ihmisiin

Saarnansa paavi Leo aloitti julistamalla, että tämä “sunnuntai on täynnä elämää!” Jeesuksen lupaus on totta. Hän on tullut antamaan meille “elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10:10.) Paavi kehotti kaikkia huomioimaan, kuinka suuri näiden papiksi vihittävien miesten anteliaisuus ja innokkuus on. Jokainen sunnuntai kutsuu meidät eristäytymisen “haudasta”, niin että voimme kohdata toisemme yhteyden puutarhassa, jossa Ylösnoussut on meidän suojelijamme.

Paavi painotti, että papit palvelevat yhteyttä. “Elämän yltäkylläisyys” tulee meille sen kautta, että kohtaamme Pojan hyvin henkilökohtaisella tavalla, paavi opetti. Samalla Poika johdattaa meidät avautumaan veljillemme ja siskoillemme, jotka ovat Jumalan lapsia, tai jotka etsivät tietään tullakseen Jumalan lapsiksi, paavi saarnasi. “Mitä syvempi teidän siteenne Kristuksen kanssa, sitä radikaalimmin te kuulutte koko ihmiskunnalle.”

Pappi ei saa pelätä maailman raakaa realismia

Paavi Leo korosti, että papit on kutsuttu erityiselle, hienolle ja vaikealle rakkauden tielle. Rakkaus ihmisiin tekee heistä hyviä pappeja, samoin kuin luotettavia ja avuliaita kansalaisia, jotka rakentavat rauhaa ja solmivat ystävyyssuhteita. Paavi viittasi Jeesuksen opetukseen, Joh. 10:1-10, jossa Herra puhuu aggressiivisin kuvauksin niistä, jotka tulevat Hyvän paimenen ja hänen lampaidensa väliin. He ovat muukalaisia, varkaita ja roistoja.

He tulevat vain “ryöstämään, tappamaan ja tuhoamaan” (Joh. 10:10), paavi julisti. Heidän äänensä on erilainen, kuin hänen äänensä. Paavi totesi näin: “Herran sanat ovat täynnä realismia. Hän tuntee maailman raakuuden, jossa hän kulkee kanssamme.” Tuo väkivalta viittaa fyysiseen, mutta ennen kaikkea hengelliseen väkivaltaan, paavi saarnasi. Hyvä Paimen ei kuitenkaan tämän pahuuden ja julmuuden edessä hylkää laumaansa, tai säästä omaa henkeään. Hän ei pakene vaaran edessä. “Tämä on toinen salaisuus papin elämässä: me emme saa olla peloissamme realismin edessä.”

Pelko ja turvallisuuden kaipuu saa monet sulkeutumaan itseensä

Paavi Leo saarnasi, että pelko ja turvallisuuden kaipuu saa monet ihmiset aggressiivisiksi, se saa yhteisöt sulkeutumaan itseensä, ja se saa ihmiset etsimään vihollisia ja syntipukkeja. Turvallisuus ei perustu papin asemaan, vaan Kristuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen, ja siihen, että me olemme osallisia kansan kanssa pelastuksen kertomuksessa.

Jeesus on “portti” elämään - antakaa kansan tulla sisälle

Paavi Leo huomautti, että Jeesus kutsuu itseään lampaiden portiksi. (Joh. 10:7.) Jerusalemissa oli todella portti, jonka nimi oli “lampaiden portti”. Tämä lampaiden portti oli Betesdan altaan vieressä. Paavi opetti, että lampaat kulkivat temppeliin tuon portin kautta. Ensiksi ne kastautuivat vesialtaassa, ja sen jälkeen ne määrättiin uhreiksi. “Tämä kuva muistuttaa meitä kasteesta”, paavi huomautti.

Viitaten Riemuvuoden portteihin, joista miljoonat ihmiset kulkivat, paavi totesi, että kuva portista puhuttelee ihmisten sydämiä. Vuosisatojen ajan kirkon kynnys on ylitetty portin kautta. Paavi huomautti, että Betesdan altaan portilla, tavallaan kirkon kynnyksellä, “makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita.” (Joh. 5:3.) Paavi saarnasi näin: “Rakkaat vihittävät, käsittäkää, että te olette osa tätä kärsivää ihmiskuntaa, joka odottaa yltäkylläistä elämää.” Paavi vetosi vihittäviin: “pitäkää kirkon ovet auki! Antakaa kansan tulla sisään, ja olkaa valmiit menemään ulos. Tämä on toinen salaisuus elämässänne: te olette kanava. Te ette ole filtteri.”

Paavi korosti, että monilla ihmisillä on vahvat ennakkoluulot siitä, mitä kirkon kynnyksen sisäpuolella on. Heillä on muistoja kaukaisesta menneisyydestä. Pappeina, paavi korosti vihittäville, “te kuulutte kaikille ja te olette kaikkia varten! Antakaa tämän olla perustavanlaatuinen merkitys teidän missiossanne: antakaa oven olla auki, ja johtakaa toisia sisään, ilman että käytätte liikaa sanoja.”

Kirkkoon saa tulla ja mennä

Papeiksi vihittäville paavi Leo saarnasi, että kirkko ei ole suljettu yhteisö. Jeesus opetti, että kuka tahansa joka menee sisään hänen kauttaan, pelastuu, ja “hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” (Joh. 10:9.) Jeesus ei vie pois vapauttamme. On olemassa tukahduttavia yhteisöjä, joihin on helppo tulla, mutta lähes mahdotonta poistua. Näin ei ole Herran kirkon kanssa, eikä opetuslasten yhteisön kanssa, paavi Leo painotti.

Paavi Leo julisti, että kirkon ovet ovat auki, mutta ne eivät erota meitä elämästä. Elämä ei pääty seurakuntaan, yhdistykseen, liikkeeseen tai pienryhmään. Jokainen, joka on pelastunut, saa ”mennä, ja hän löytää laitumen”, paavi saarnasi viitaten Jeesuksen sanoihin.

“Rakkaat veljet, menkää ulos ja löytäkää kulttuuri, ihmiset ja elämä!”, paavi kannusti. Pappien täytyy tuntea ne laitumet, joiden keskellä heidän seurakuntalaisensa elävät. Paavi päätti saarnansa lainaten Psalmia 23: “Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.”