Paavi Leo Algeriassa: Jumalaa rakastava kansa on rikas

Juho Sankamo

“Rauha teille! As-salamu alaykum!”, näillä sanoilla paavi Leo tervehti algerialaisia Maqam Echahid -marttyyrimonumentilla. Puheessaan paavi huomautti, että pyhän Augustinuksen hengellisenä poikana hän on jo aiemmin kahdesti vieraillut Algeriassa, mutta tämä on hänen ensimmäinen vierailu Algeriassa “apostoli Pietarin seuraajana”. Pyhä Augustinus oli algerialainen, Hippon piispa.

Vahva ja nuori kansa kaipaa rauhaa

Paavi Leo totesi, että hän näkee algerialaisissa vahvan ja nuoren kansan, jonka vieraanvaraisuus ja veljeys ovat usein koettavissa. Algerian arvoina ovat ystävyys, luottamus ja solidaarisuus, paavi opetti.

Algeria on hieno maa, jolla on pitkä historia ja rikkaat perinteet, jotka ulottuvat pyhän Augustinuksen aikoihin, ja paljon kauemmaskin, paavi huomautti. Algerialla on myös kivuliaita historian vaiheita, joihin on kuulunut väkivaltaa. Paavi opetti näin:

“Tässä paikassa muistakaamme, että Jumala tahtoo rauhaa jokaiselle kansalle: rauhaa, joka ei ole pelkästään konfliktin puuttumista, vaan oikeudenmukaisuuden ja arvokkuuden ilmentymä. Tämä rauha, joka antaa meille mahdollisuuden kohdata tulevaisuus sovinnon hengessä, on mahdollinen vain anteeksiannon kautta.”

Paavi Leo korosti, että “tulevaisuus kuuluu rauhan miehille ja naisille.” Lopultakin oikeus voittaa aina epäoikeudenmukaisuuden, eikä väkivallalla tule koskaan olemaan viimeistä sanaa, paavi opetti.

Tämän maailman rikkaus ei kestä

Algeriassa eri kulttuurit ja uskonnot ovat keskenään tekemisissä, ja ne kulkevat yhdessä, paavi viitoitti. Paavi toivoi, että algerialaiset voivat osoittaa kaikille Välimeren kansoille mallia dialogin ja keskinäisen kunnioituksen tiellä.

Paavi huomautti, että Algerian kansan perinnössä uskolla Jumalaan on keskeinen sija. Paavi totesi, että Jumalaa rakastava kansa on todella rikas kansa. Tämän maailman rikkaudet ovat katoavia. Jeesus sanoo näin: “Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” (Matt. 16:26.) Paavi korosti, että tämä on ratkaiseva kysymys meille kaikille. Hän lisäsi, että ne ihmiset, marttyyrit, joita kunnioitamme täällä, ovat jo antaneet oman vastauksensa. “He menettivät elämänsä, mutta niin tehden, he uhrasivat sen rakkaan kansansa puolesta.” Paavi toivoi, että näiden marttyyrien esimerkki innostaisi Algerian kansaa ja meitä kaikkia matkallamme kohti todellista vapautta. Paavi päätti puheensa lukemalla Jeesuksen vuorisaarnan autuaaksijulistukset.  (Matt. 5:3-10.)

“Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.”