Paavi yleisaudienssissa: Kirkko on papillinen ja profetaalinen kansa

Juho Sankamo

Yleinen pappeus ja Jumalan papillinen kansa

Paavi Leo XIV jatkoi keskiviikon yleisaudienssissaan opetussarjaansa, joka käsittelee Vatikaanin II:n konsiilin asiakirjoja. Paavi opetti Lumen gentium -kirjasta, jossa kirkkoa kutsutaan papilliseksi ja profetaaliseksi kansaksi. Messiaaninen kansa, paavi korosti, saa Kristukselta osallisuuden papilliseen, profetaaliseen ja kuninkaalliseen tehtävään. Vatikaanin II:n konsiilin isät huomauttivat, että Herra Jeesus on uuden ja ikuisen liiton kautta asettanut pappien kuningaskunnan, joka muodostuu hänen opetuslapsistaan, jotka ovat “kuninkaallinen papisto” (vrt. 1. Piet. 2:9).

Uskovien yleinen pappeus annetaan kasteen kautta, paavi Leo opetti viitaten Lumen gentium -asiakirjaan: “Jumalan lapsina heillä on velvollisuus tunnustaa ihmisten edessä sitä uskoa, jonka he ovat saaneet Jumalalta Kirkon kautta.” (LG 11.)

Vahvistuksen sakramentin kautta kaikki kastetut sidotaan entistä täydellisemmin kirkkoon, ja Pyhä Henki pukee heidät erityisellä voimalla, niin että he pystyvät levittämään ja puolustamaan uskoa Kristuksen todellisina todistajina. (vrt. LG 11.) Tämä pyhitys on, näin paavi Leo XIV korosti, perustana yhteiselle missiolle, joka yhdistää vihityt kirkon palvelijat ja maallikot. Paavi Leo XIV viittasi paavi Franciscukseen, joka totesi, että kun me katsomme Jumalan kansaa, muistamme, että me kaikki olemme astuneet kirkkoon maalikkoina. Kaste on ensimmäinen sakramentti, ja se sinetöi meidän identiteettimme ikuisesti. Kasteen ja Pyhän Hengen voitelun kautta uskovat “vihitään hengelliseksi huoneeksi ja pyhäksi papistoksi.” (LG 10.)

Papillinen kansa pyrkii pyhitykseen

Paavi Leo XIV opetti, että kuninkaallinen papisto pyrkii aina kaikella toiminnallaan pyhitykseen. Tämä toteutuu ennen kaikkea osallistumalla Eukaristian uhriin. Rukous, asketismi ja laupeuden teot todistavat Jumalan armon uudistamasta elämästä. (vrt. LG 10.)

“Papillisen yhteisön pyhä luonne ja elimellinen rakenne toteutuvat sekä sakramenttien että hyveiden kautta.” (LG 11.)

Profetaalinen kansa ja yliluonnollinen uskontaju, sensus fidei

Vatikaanin II:n konsiilin isät opettivat, että pyhä Jumalan kansa osallistuu myös Kristuksen profetaaliseen missioon (vrt. LG 12). Tässä yhteydessä LG ottaa esittelyyn tärkeät teemat yhteisestä uskontajusta, sensus fidei, ja yksimielisyydestä. Paavi Leo selvensi, että sensus fidei on “kuin koko kirkon kyky, jonka avulla se uskossaan tunnistaa välitetyn ilmoituksen, erottaa toden ja epätoden uskon asioissa sekä samalla uppoutuu siihen syvemmin ja soveltaa sitä täydellisemmin elämässä.” Tässä mielessä uskontaju kuuluu uskoville, kun he ovat jäseniä Jumalan kansan kokonaisuudessa.

Lumen gentium opettaa näin: “Uskovien koko yhteisö, joka on saanut voitelun Pyhältä (vrt. 1 Joh. 2:20 ja 27), ei voi erehtyä uskossa. Tämän erikoisen ominaisuutensa uskovien yhteisö tuo julki koko kansan yliluonnollisen uskontajun (sensus fidei) avulla silloin, kun se “piispoista viimeisiin uskoviin maallikoihin saakka” ilmaisee yleismaailmallisen yksimielisyytensä uskoa ja moraalia koskevissa kysymyksissä.” (LG 12.) 

Armolahjat kuuluvat kaikille uskoville

Näin ollen uskovien yhteisö, johon luonnollisesti kuuluvat myös papit, ei voi erehtyä uskon asioissa. Paavi Leo huomautti, että kaikki uskovat, kirkon jäsenet, ovat saaneet Pyhältä Hengeltä erityisiä lahjoja, joiden avulla he voivat julistaa evankeliumia. Pyhä Henki “jakelee kaikensäätyisille uskoville myös erityisiä armolahjoja. Niiden avulla hän tekee heidät soveliaiksi ja valmiiksi ottamaan vastaan erilaisia tehtäviä ja velvollisuuksia, jotka edistävät Kirkon uudistamista ja laajentamista.” (LG 12.)

Paavi Leo XIV nosti esiin pyhitetyn elämän erityisenä Pyhän Hengen antamana armolahjana, jolla kirkkoa rakennetaan.