Paavi yleisaudienssissa: Raamatussa Jumala puhuu inhimillisin sanoin

Juho Sankamo

Sana tuli ymmärrettäväksi

Keskiviikon yleisaudienssissa paavi Leo XIV jatkoi opetussarjaansa Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta käsittelemällä Dei Verbum -asiakirjan pohjalta Raamatun alkuperää. Pyhää Raamattua ei ole kirjoitettu “taivaallisella tai yli-inhimillisellä kielellä”, paavi korosti, vaan ymmärrettävä kieli on rakkauden ja todellisen dialogin edellytys. Juuri tämän vuoksi Jumala päätti puhua käyttäen inhimillistä kieltä.

Paavi Leo XIV muistutti Dei Verbumin opetuksesta: “Jumalan sanat [ovat] näet tulleet ihmisen puheen kaltaiseksi, niin kuin ikuisen Isän Sana kerran tuli ihmisten kaltaiseksi ottaen omakseen ihmisen heikkouden.” (DV 13.)

Ilmaistessaan Sanansa meille inhimillisellä ja ymmärrettävällä tavalla, Jumala osoittaa, että hän haluaa olla meitä lähellä. Paavi Leo XIV huomautti, että kirkon historiassa pyhien kirjoitusten jumalallista ja inhimillistä alkuperää on tutkittu paljon. Monien vuosisatojen ajan useat teologit ovat puolustaneet Raamatun jumalallista inspiraatiota, jopa niin paljon, että kirjoitusten inhimilliset kirjoittajat ovat näyttäytyneet vain Pyhän Hengen passiivisina työkaluina.

Raamatun jumalallinen ja inhimillinen alkuperä

Viime aikoina pyhien kirjoitusten inhimilliset kirjoittajat (hagiografit) ovat saaneet enemmän huomiota. Dei Verbum painottaa, että Jumala on pyhien kirjoitusten pääasiallinen “tekijä”, mutta myös ihmiset, jotka tuon tekstin kirjoittivat eli hagiografit, ovat sen todellisia kirjoittajia. (DV 11.)

Paavi viittasi erääseen viime vuosisadan eksegeettiin: ”inhimillisen toiminnan pelkistäminen pelkäksi kirjurin työksi ei ole jumalallisen toiminnan ylistämistä.” Jumala ei koskaan tukahduta ihmistä eikä hänen mahdollisuuksiaan, paavi Leo XIV korosti.

Fundamentalismi ja irti todellisuudesta oleva julistus

Jos kiellämme Raamatun inhimillisten sanojen tutkimuksen, vaarana on, että ajaudumme fundamentalistisiin ja ylihengellisiin tulkintoihin, jotka kieltävät kirjoitusten sanoman. Tämä sama vaara koskee myös, näin paavi opetti, Jumalan Sanan julistusta. Jos julistus “menettää kosketuksen todellisuuteen, inhimillisiin toiveisiin ja kärsimyksiin, jos käytetään käsittämätöntä, epäkommunikatiivista tai anakronistista kieltä, se on tehotonta”, paavi Leo totesi.

Pyhä Henki ja elävä tulkinta

Toisaalta myös sellainen lukutapa on väärä, joka ei ota huomioon kirjoitusten jumalallista alkuperää. Tällöin pyhiä kirjoituksia luetaan vain menneisyyden kuvauksina. Erityisesti kun pyhiä kirjoituksia käytetään liturgian yhteydessä, niiden tarkoitus on puhua tämän päivän uskoville, vastaten heidän haasteisiin, kysymyksiin ja toiveisiin, paavi opetti. Tämä on mahdollista silloin, kun uskovaiset lukevat ja tulkitsevat pyhiä kirjoituksia sen saman Hengen johdatuksessa, joka inspiroi ne, paavi Leo opasti (DV, 12).

Paavi Leo XIV muistutti, että kirjoitusten on tarkoitus ravita uskovien elämää ja rakkautta. Hän lainasi pyhän Augustinuksen sanoja: ”Joka … luulee ymmärtävänsä Pyhät kirjoitukset … mutta esittää niistä sellaisen tulkinnan, joka ei rakenna tätä kaksinkertaista rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, ei vielä ymmärrä niitä niin kuin hänen tulisi.”

Opetuksensa lopussa paavi Leo XIV korosti, että evankeliumi “koskettaa elämän ja todellisuuden kaikkia ulottuvuuksia, ja ylittää ne: sitä ei voida palauttaa pelkäksi filantrooppiseksi tai yhteiskunnalliseksi sanomaksi, vaan se on iloinen julistus täydestä ja ikuisesta elämästä, jonka Jumala on antanut meille Jeesuksessa.”