Paavi jouluyön messussa: Missä on tilaa ihmiselle, on tilaa Jumalalle

Juho Sankamo

Pelastuksen valo loistaa kaikille

Jouluyön messussa Pietarin kirkko oli täynnä ihmisiä, ja ulkonakin, sateessa, messua seurattiin suurten näyttöjen kautta. Saarnansa alussa paavi Leo XIV viittasi Jesajan kirjan profetiaan, jonka mukaan “kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.” (Jes. 9:1.) Paavi julisti, että “tähän aikaan ja paikkaan – meidän keskellemme – tulee Hän, jota ilman me emme olisi olemassa. Hän, joka antaa elämänsä meidän puolestamme, elää meidän keskellämme, valaisten yön hänen pelastuksen valollaan. Ei ole pimeyttä, jota tämä tähti ei valaisisi, sillä sen valossa koko ihmiskunta näkee uuden ja iankaikkisen elämän aamunkoiton.”

Paavi Leo saarnasi, että Jeesuksen syntymässä, kun Poika tuli ihmiseksi, “Jumala antaa meille ei mitään vähempään kuin itsensä.” Tämän hän teki “lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen.” (Tit. 2:14.) Tuona yönä syntyi hän, joka pelastaa meidät yöltä, paavi opetti. Aamun kajastusta ei tarvitse etsiä jostain kaukaisesta horisontista, vaan aivan läheltä, seimestä.

Paavi korosti, että löytääksemme Pelastajan, meidän ei pidä tähyillä korkeuksiin, vaan katsoa alaspäin. “Jumalan kaikkivaltius loistaa vastasyntyneen voimattomuudessa; iankaikkisen Sanan kaunopuheisuus kaikuu vauvan ensi itkussa; Hengen pyhyys kimmeltää tuossa pienessä ruumiissa, vastikään pestyssä ja kapaloihin käärityssä.”

Missä on tilaa ihmiselle, on tilaa Jumalalle

Jeesus-vauvan valo auttaa meitä huomaamaan ihmisyyden jokaisessa uudessa elämässä. Jos kuljemme pimeydessä ja sokeudessa meiltä ei löydy tilaa toisille: lapsille, köyhille, muukalaisille, paavi Leo saarnasi. “Ei ole tilaa Jumalalle, jos ei ole tilaa ihmiselle. Jos kiellämme toisen, kiellämme molemmat.” Ja toisaalta, siellä, missä on tilaa ihmiselle, siellä on tilaa Jumalalle; “jopa seimestä voi tulla pyhempi kuin temppeli, ja Neitsyt Marian kohdusta voi tulla Uuden liiton arkki”, paavi Leo saarnasi.

Jumala antaa meille itsensä

Paavi Leo huomautti, että Jumala ei anna meille näppäriä ratkaisuja kaikkiin ongelmiin, vaan hän antaa meille oman elämänsä. Hän antaa meille rakkauskertomuksen, johon meidät vedetään mukaan. Kun ihmiset pyrkivät tulemaan “jumaliksi” alistaakseen toisiaan, Jumala tulee ihmiseksi vapauttaakseen meidät kaikista orjuuden muodoista, paavi julisti, ja kysyi voiko tämä muuttaa historian kulun. 

Niin kuin yöllä paimenet kedolla, meidänkin tulee herätä kuoleman unesta uuden elämän valoon, ja paimenten lailla ihailla Jeesus-lasta. Taivaan joukot ylistävät Jumalan kunniaa (Luuk. 2:13). Kristuksen sydämessä sykkii rakkauden side, joka yhdistää taivaan ja maan, Luojan ja luodut, paavi julisti.

Paavi Leo XIV päätti saarnansa näin:

“Veljet ja sisaret, Sanaksi tulleen Sanan mietiskely herättää koko Kirkossa uuden ja toden julistuksen. Julistakaamme siis joulun iloa, joka on uskon, rakkauden ja toivon juhla. Se on uskon juhla, koska Jumala tulee ihmiseksi, Neitsyestä syntyneenä. Se on rakkauden juhla, koska Pojan lunastustyö on lahja, joka toteutuu veljellisessä itsensä antamisessa. Se on toivon juhla, koska Jeesus-lapsi sytyttää sen meissä toivon, ja hän tekee meistä rauhan sanansaattajia. Kun nämä hyveet ovat sydämissämme, meidän ei tarvitse pelätä yötä, vaan voimme ottaa vastaan uuden päivän aamunkoiton.”